Viikonloppuleiri Alavudella

Menin sitten toistamaan saman virheen kuin viime keväänä: lähes kahden kuukauden tauon (syyt: opiskelu- ja joulukiireitä, paukkupakkasia, flunssa ja lorvikatarri) jälkeen onkin hyvä lähteä leirille ratsastamaan viisi tuntia viikonlopun aikana. Hauskaa oli kyllä niin kuin viimeksikin, mutta lihakset ovat lievästi sanottuna hieman jumissa. Lisäksi onnistuin tipahtamaan selästä heti ensimmäisellä tunnilla, kun teimme käynti-laukkasiirtymisiä ilman jalustimia ja hevoseni päätti lähteäkin laukkaan oikein vauhdilla ja vielä "pikku" pukin kera. Tasapainohan siinä meni ja lensin komeassa kaaressa lonkka edellä kyljelleni (tuo putoamistekniikka on nähtävästi hieman kärsinyt harjoituksen puutteessa, kun edellisen kerran olin pudonnut lähes kymmenisen vuotta sitten). Onneksi maneesissa oli pehmeä pohja, joten murtumilta vältyttiin ja pääsin parin minuutin kuluttua jo kiipeämään takaisin selkään. Tuota "singahdusta" lukuunottamatta No-No oli oikein mukava ja reipas, pohkeenväistöt ja kiemurauralla taivuttelut sujuivat ihan hyvin.

Seuraavalla (lauantain ensimmäisellä) tunnilla sainkin sitten mennä Futulla. Teimme mm. pohkeenväistöjä käynnissä ja siirtymisiä suoraan pohkeenväistöstä laukkaan. Muutaman kerran Futu nosti väärän laukan, kun ensin unohdin vaihtaa asetuksen väistön jäljiltä ja sitten seuraavalla kerralla katselin alas "tarkistaakseni asetuksen", jolloin painoavut menivät tietenkin väärin, ja kerran se jätti väistön kokonaan välistä, kun oli jo oppinut, että tässä kohtaa laukataan (mukamas tallin laiskin hevonen!), mutta kyllä sen sitten sain onnistumaan, kun muistin tehdä kaiken neuvojen mukaan (tarpeeksi lyhyet ohjat ja kunnon pidätteitä väistön aikana, asetuksen vaihto, katse ylös ja sitten laukka-avut). Lauantain toinen tunti oli ns. estekoulua. Ratsastimme ensin kiemura-uraa ravissa puomien yli ja sitten teimme käyntivoltteja puomien ympäri toisella pitkällä sivulla ja toisella hyppäsimme ravissa kevennellen pikkuesteiden yli. Eli tunnin aikana tuli sekä taivutteluharjoitusta että tätiintymässä oleville aikuisratsastajille sopivaa siedätyshoitoa pitkän hyppytauon aiheuttamaan lievään estekammoon. Menin Portsalla (Porthos), joka oli aluksi hieman laiska, mutta muuten vallan mukava ja reipastui huomattavasti tunnin aikana. Alkutunnista puomit hieman kolisivat, mutta viimeinen kerta "esteiden" yli onnistui täydellisesti.

Sunnuntaina ratsastimme ensin tunnin koulua maneesissa ja sitten pääsimme maastoon. Koulutunnin menin Rimpulalla (Grimm), joka on aivan ihana. Teimme aluksi etuosakäännöksiä, jotka Rimpulalta sujuvat todella hyvin, ja sitten käynti-laukkasiirtymisiä ympyrällä yksi kerrallaan kiinnittäen erityishuomiota istuntaan (tietokoneen ääressä suuren osan ajasta viettävät menevät hevosen selässäkin helposti etukumaraan etenkin laukannostossa). Laukkasiirtymisistä vanha herrasmieskin meinasi innostua hieman liikaa eikä olisi välillä oikein malttanut odottaa omaa vuoroaan, mutta muuten tuokin harjoitus sujui ihan hyvin ja Rimpulallahan on mahtava laukka. Maastossa menin Willellä. Hyppäsimme pari pientä tukkia matkan varrella (Alavudellahan on upeat maastot mm. kansallisen tason maastoesterata ja muutama este oli näin talvellakin ihan hypättävässä kunnossa). Ensimmäinen sujui todella mallikkaasti, mutta toisen vieressä oli hieman isompi este, jolle Wille näytti ensin suuntaavan, ja kääntäessäni hepan oikealla linjalle unohdin pitää yllä sopivaa tahtia, joten etäisyys ei oikein sopinut ja hevonen joutui tekemään yhden ylimääräisen puolikas laukka-askeleen ennen hyppyä.

Parin viikon (pikkujoulumenoista johtuneen) tauon jälkeen pääsin tänään taas hevosen selkää. Ratsastin tällä kertaa Atella. Teimme vaihteeksi pohkeenväistöjä käynnissä (niihin ravipuomeihin ehtikin jo melkein kyllästyä) ja laukkasimme tuttuun tapaan yksitellen. Pohkeenväistöt Atte suorittaa aina mallikkaasti ja sitä saa pikemminkin vähän toppuutella. Teimme pohkeenväistöt keskihalkaisijalta uraa kohti siten, että puolivälissä piti suoristaa hevonen ja jatkaa suoraan uralle. Aten kanssa tuossa suoristamisessakaan ei ollut oikeastaan mitään ongelmaa. Sillä on oikeastaan melkein liiankin helppo tehdä väistöjä - alkaa luulla osaavansa jotain ja sitten jollakin toisella hevosella kokeillessa karmea totuus paljastuu.

Laukkaaminen sujui melko hyvin, vaikka Atella on toisinaan ikävä taipumus pyrkiä pienentämään ympyrää. Pariin kertaan se myös syöksähti hampaat irvessä uralla ohikulkevia hevosia kohti. Kohtuullisen hyvin onnistuin kuitenkin pysymään tasapainossa ja olemaan pomppimatta tai muuten häiritsemättä hevosta laukassa, vaikka Atella isona hevosena (säkäkorkeus 178 senttiä) onkin tavallista hankalampi laukka. Käsien kanssa minulla on edelleen jonkin sortin ongelma Atella ratsastaessa (käsivarret suoritustuvat ja jäävät helposti väärään asentoon, jos se pitkäkaulaisena esim. painaa päätään alas), mutta ainakaan käteni eivät enää heilu edestakaisin kuten keväällä - silloinen ratsastuksenopettaja kommentoi tunnin lopuksi, että muuten istuin tosi hyvin, mutta kädet olivat ihan hirveät.

Ratsastin tänään ensimmäistä kertaa Sopulilla. Menimme taas ravipuomeja ja laukkasimme yksitellen, sillä tällä kertaa mukana oli toinenkin vähemmän ratsastanut. Myös Sopuli kuuluu niihin reippaampiin tapauksiin, joiden kanssa laukataan ympyrällä. Volttien ja ympyröiden tekeminen ravissa siirtymättä käyntiin ei kuitenkaan alkutunnista tahtonut onnistua, joten jouduin pitkästä aikaa ottamaan raipan käteen (esimerkiksi Amilla, jolla olen viime aikoina usein ratsastanut, raippa on ihan turha). Hieman hankalaa oli myös enimmäkseen herkkäsuisilla hevosilla ratsastettuaan totutella siihen, että Sopulilla pitäisi pitää hyvin tiukka ohjastuntuma (=lyhyet ohjat) ja pidätteitä saa tehdä ihan reilusti. Muuten tunti meni ihan hyvin. Laukannostojen tekeminen onnistui Sopulilla melko helposti, sillä se oli innolla nostamassa laukkaa pienestäkin vinkistä. Muutamaan kertaan piti tosin ensin vähän ottaa kunnon pidätteitä ja rauhoitella ravia. Laukatessa Sopuli oli todella reipas ja sillä on lisäksi aika iso laukka, mutta yllättävän helppo siinä oli kuitenkin istua. Menin laukassakin muutaman kerran puomin yli, kun se sattui olemaan sopivasti reitillä, ja Sopuli hyppäsi sen yli oikein kunnon loikalla.

Ratsastin tänään Amilla. Lähinnä ravailimme puomien yli (mukana tunnilla oli myös yksi vähemmän ratsastanut). Laukkasimme yksitellen reippaammat hevoset - joihin Ami kuuluu - ympyrällä ja muut uraa pitkin. Se vähemmän ratsastanutkin sai kokeilla laukkaamista - ilmeisesti ensimmäistä kertaa, ja siihen nähden se vaikutti sujuvan melko hyvin.

Ami oli tavallistakin pirteämmällä päällä, sillä eilen hevosilla ei ollut pahemmin tehty töitä myrskyisän sään vuoksi ja Ami oli ennen minua mennyt vain puolituntisen talutusratsastuksessa, joten ylimääräistä energiaa piisasi. Laukannostot sujuivat ensimmäistä lukuunottamatta (annoin laukka-avut vähän turhan voimakkaasti ja hevonen lähti tietenkin kuin tykin suusta) varsin mallikkaasti ja pienillä avuilla ja laukan ylläpitäminenkin tuntui tavallista helpommalta (vaikea tosin sanoa, johtuiko tuo siitä, että olisin syksyn aikana jotenkin edistynyt, vai vain hevosen tavallista suuremmasta innokkuudesta).

Aloitin ratsastamisen varsinaisesti joskus teini-ikäisenä (sitä ennen kävin yksittäisillä tunneilla keskimäärin kerran vuodessa). Opiskelun ja tutun ratsastuskoulun lopettamisen vuoksi rakas harrastus jäi vähitellen. Noin vuosi sitten aloitin ratsastamisen uudestaan vuosien tauon jälkeen.

Kävin jonkin aikaa tunneilla noin joka toinen viikko talven aikana (keväällä tunnit jäivät väliin muiden kiireiden vuoksi). Loppukeväästä kävin myös viikonloppuleirillä Alavudella ja päivävaelluksella Alahärmässä. Etenkin leirillä huomasin osaavani vielä kaikenlaista, vaikka luulin jo ehtineeni unohtaa ratsastamisen jalon taidon.

Syksyn tultua aloitin taas tunnit entistä innokkaampana ja olenkin käynyt ratsastamassa lähes joka viikko. Tässä blogissa kirjoitan lähinnä siitä, miten ratsastustuntini sujuvat ja mitä teimme. Jossain vaiheessa saatan myös muistella vanhoja.